Ohhoh, joskus havahtuu siihen, kuinka nopeasti aika kulkee. Varsinkin kuukaudet tuntuvat juoksevan nykyään ihan supervahtia. Nytkin on jo tammikuun loppu! Whaaaat?

Heilistä näyttää olevan täällä blogissa kuvia jostain heinäkuulta (?), kun se oli 6,5 kk! Heili täytti just 10 kk ja on jo iso tyttö. Huomaa, että se on kasvanut myös henkisesti. Nykyään sillä on kanttia tehdä myös itsenäisiä päätöksiä, eikä aina tarvi kuunnella mammaa... Ja sekös "mammaa" joskus harmittaa! Mamma sanoo vaan, että hallintaan täytys taas vähän kiinnittää huomiota. Joskus on vaan pokkaa perseillä...

Mutta, ei meidän treenailu ihan höpöhöpöä ole, kyllä meillä jo jotain pientä osataankin. Jos tässä vaikka kirjoittelis ylös vähän nykyisen treenitilanteen saldoa:

Nykyään treenataan tottispuolella pk-porukassa. Oikeestaan samalla porukalla tehdään myös hakua mettässä. Tottiksessa "päätavoitteemme" eli leikkiminen sujuu oikein mallikkaasti! Heili leikkii kuin hullu, joskus liiankin hulluna. Wubba on kaikkein rakkain :) Wubban palautuksessa vaan esiintyy toisinaan ongelmia, kun sillähän voi leikkiä myös ittekseen, mihin sitä ohjaajaa tarvii (sanoo Heili). Mutta sitten kun se lelu palautuu, niin taistelu sujuukin, samoin irrotus - oikein mallikkaasti. Vaikka Heili taistelee ihan kympillä, osaa se kyllä katsoa, että ohjaajan sormet ovat tallella, vielä leikin jälkeenkin :D

Seuraaminen on vielä aika alkutekijöissä, mutta mielestäni hyvällä alulla. "Liimajalkaa" (naurettava termi, mutta kuvaa hyvin pyöritystä) ollaan otettu ja Heili pysyy ihan hyvin kiinni jalassa. Seuraamisen paikkaa ollaan yritetty just tolla "pyörityksellä" eli askelsiirroksilla saada kohdilleen, mutta se on vielä vähän edessä (ja vinossa!) Plääh. Jaksaisi vaan ottaa iisisti sitä, niin kyllä se siitä suoristuis. Ja lelua ei nyt oikein voi seuruun palkkana käyttää, kun ei vielä oo se paikka ihan tarpeeks kohillaan. Joten siis lyhyesti, Heili seuraa ihan innokkaasti, mut haahuilee ja seilaa vielä liikaa. Vasemmalle käännös hakusessa.

Maahanmeno on nopea ja ok. Seisomisen pysäytys on mulle ohjaajana keikkein vaikein, kun Heili on niin nopea. Kyll' tää tästä kai. Onneks meillä molemmilla on yleensä hyvä mieli ku lopetetaan treenaaminen. ;) Vähän hallintaa lisää ja samalla tulis kai sitten se malttaminenkin, eikö?

Mettätreenipuolella haku aloiteltiin vasta tossa nyt vuodenvaihteessa. Jälkeä ku ajettii tossa syksyllä, ni Heili ajatteli mettässä, et kai sen ukon voi jäljittääki?! No, sit otettii muutama hajuhaku, ihan vaan niin, ettei sitä nenää tartte laittaa heti sinne maahan, ja näitä nyt sais varmaan jatkaa :) Vaikuttaa lupaavalta! Ja mielenkiintoiselta näin uuden ohjaajan näkökulmasta. Ainoo vaan, et noi pk-lajit näyttäs olevan aikamoista välineurheilua :D Nyt on jo hankittuna radiopuhelimet, makuualusta, pk-liivit koiralle ja ohjaajalle, evästaukotuoli, liina koiralle ja mitäs kaikkee muuta...

Mut ei se mitään, kaikkemme annamme, ihan sen takii vaa, et meillä on kivaa :)