Välikirjoitus: Olimme ehkä yrittäneet hieman syksyllä keskittyä mm. tokoon, joskin laihoin tuloksin... Toisaalta taas yksi näyttely jouduttiin aivan viime tipasa perumaan, vaikka sinne oli jo ilmottaudttukin, kun Heilillä rupesi oikea sylkirauhanen oireilemaan ja jouduttiin syömään muutamakin antibioottikuuri :(

Mutta, nyt oltiin siis päästy messariin asti, vaikka sielläkin Heili oli hieman vajaakuntoisena (eli -kyntisenä), sillä tapaturmaaltis kun tollainen turbo on, niin oli Heili kerennyt kynttensä lohkaisemaan, vaikkei onneksi sitä aristanut yhtään. No, olin hieman ajatellut säästää ja ilmoitin Heilin vain siihen tärkeämpään viikonlopun näyttelyyn, Voittaja 2010 -näyttelyyn. Karjiksia oli ilmoittautunut 25, paikalla oli 23. 

Tuomari Philip John, Intia

Heilin arvostelussa lukee:

Soundly build bitch. Good head & expression. Nice topline. Well angul. Could move with little more drive, but is typey and sound.

Nuo ERI1 PN1 Sert Cacib Rop Voittaja 2010

Kyseisen näyttelyn jälkeen Heili on siis virallisesti V-10 Worrigal Hero Haylee :) Myös cruftsiin aukeni tie, mutta luulempa että se jää välistä, vaikkeihän sitä tietysti tiedä :D

Olin kyllä ihan puulla päähän lyöty tästä iloisesta, mutta osottamattomasta jouluyllätyksestä! Onhan Heilin ihana äitimuori Hanna toki moninkertainen V onkin, samoin kuin pappa Pojukin. Vielä kun sisko Elsa oli viime vuonna V, niin josko se "pikku" Heilikin sitten ihan oikeastikin ihan nätti olisi :)

Tässä vielä kuva Heilistä messarin kehässä

Tuomari Tiina Heino

Luoksepäästävyys 9
Paikkamakuu 0 - lähti perään... :/
Seuraaminen kytkettynä 9 - upee koira! Ehkä Heilin parasta seuraamista!
Seuraaminen taluttimetta 9 - vielä parempaa seuraamista :D
Maahanmeno 10
Luoksetulo 7 - törmäsi niin, että jouduin ottaa askeleen taakse, etten kaatunu. Tässä liikkeessä treenaamattomuus ehkä näkyi eniten,,,
Seisominen 5 - pelkästään hidasti, joten annoin toisen käskyn, mutta liian myöhään, treenaamattomuus...!
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 9 - kuulemma loistavaa yhteistyötä!

Vaikka kakkonen sieltä paukahti, voi kerrankin olla siihen seuraamiseen niin kovin tyytyväinen! :) Reeniä, reeniä siis!

Kesän kiireet ovat verottaneet treenaamista.

Tokotreenit ovat jääneet ihan luvattoman vähälle, mutta hakumettään ollaan ilokseni eksytty nyt säännöllisesti viikoittain. Heilillä näyttäisi olevan ihan lupaavaa edistymistä, pienten motivaatiovaikeuksien jälkeen metsässä. Nyt kun sillä viime viikolla sytty lamput päänpäällä ja saatiin sitä kaipaamaani intoa siihen etsimiseen, oli omistajaohjaajakin hyvin happy :) Etsimistähän me vasta siis harjoitellaan, ilmaisut sunmuut trumeluurit tulee sit jälkikäteen, jos niin pitkälle päästään. Kun oikea motivaatio ukkojen etsimiseen löytyy, niin eiköhän se siitä ala sujumaan. Ainakin viime viikolla Heili kykeni aika itsenäiseen työskentelyyn ja olin tyytyväinen juuri siihen irtoomiseen, et se lähti reippaasti ukon luo metsään.  No, saapi nähdä tietty, et mitä nää helteet tälle kurjakoiralle metsässä tekevät... Ja nytpä muistin muuten, et hitsit, ne hyttysverkot on vielä ostamatta ja huomenna on muuten taas hakumetsäilyt edessä...

Sitten maailmanmenoa.
Olimme juhannuksenalusviikolla tuolla länsinaapurustossa kesälomamatkailulla ja siinä samassa kävimme katsastamassa Tanskan Herningissä World Winner 2010 näyttelyn karjiskehän menoa. Mukava paikka tuntui olevan tuo näyttelypaikka, sillä ainakin siinä ulkosalla tuntui näyttelyn ekana päivänä olevan hyvin tilaa niin koirille kuin kehänympärysväellekin. Meitä suomalaisia oli siellä edustettuna jonkin verrankin, ja Anne-kasvattaja esitti myös kasvattajaluokan, ainoana koko rodussa! Hienoa!

Heilin sukulaisten näyttelymenestyksestä olinkin oikein tyytyväinen, ERI vilkkui! Pojusta (Heilin pappa) tuli Veteraanivoittaja ja Elsakin sijoittui luokassaan! Junnuuroksille eriä ei tippunut ollenkaan, joten niille ei voittajia tällä kertaa jaettu. Mukava aussituomarisetä Wayne M. Burton antoi Heilille iloksemme ERIN ja sijoitti kuuden koiran kilpailuluokassa 2.!! Olin oikein tyytyväinen niin tulokseen, vaikka se jäikin niin pienestä kiinni junnuvoittajatitteliin, mutta Heili esiintyi niin hyvin ja kauniisti, että se sai oikein kehuja esiintymisestään :)

Avoimen luokan narttuja kehässä.

Junnunarttuja

Muutenkin matkamme Saksan kautta Tanskaan ja sujui oikein mallikkaasti, vaikka meillä tuo yksi karvainen matkalainen mukava olikin. Heili kulki kuin tottunut niin kaupungin vilinässä, kuin myös laivassa, lautalla, hiehoaitauksessa... kyllä, majapaikassamme Herningissä oli kaksi HIEHOA aivan ikkunan alla ja niitä käytiinkin sitten yhdessä Heilin kanssa pällistelemässä. Hieman Heili komensi niitä liikkeelle ja hiehot katselivat epäuskoisen näköisinä takaisin ja siirtyivät sitten suosiolla kauemmaksi. Mikä hurja karjakoira meillä onkaan :D Ainakin sen kanssa on helppo liikkua missä tahansa, oli sitten kyse Hampurin Reberbahnista tai Lyypekin hansakaupungista, Tanskan Mögeltönderin "keskiaijalle" jumittuneesta kylästä tai Köpiksen Cristianiasta. Tämä koira on nyt nähnyt maailmaa hetken tarpeisiin ja nyt voidaankin keskittyä "vesielämään" meressä ja muihin tuleviin koitoksiin täällä Suomessa :) (...lähinnä tuleviin tokokisoihin kai...)

SItten kuvasaastetta:

Köpenhaminassa, kaunista ja erityisesti hauskaa arkkitehtuuria. On kiinnostavaa, kun rakennus haluaa, että sitä katsotaan!

Superkaupunki se on, mutta ei silti ostettu paitoja... :D

Köpiksen tivolisetät oli huvittavia.

Leirintäalueella Lyypekissä, ennen teltan pystytystä. Heilin mielessä oli vain pallo. RIP The Pallo...

Lyypekin komeat Hansat ja Timo sekä Heili (komeat myös :)

Lähestytään Tanskaa, matkalla oli pakko poiketa houkuttelevalla rannalla!

Taustalla joku saksalainen asukas, joka oli kyllä mainio :D

Sitten se löytö, eli syrjäkylä Tanskan puolella Mögeltönger!! Alla kattoremontti paikalliseen tyyliin :D

Tämä kaupunki/kylä oli elämys meille kaikille :)

Ja niin, jottei unohtuisi, niin liippasimme hyvin läheltä myös maailman sinä päivänä seuratuinta tapahtumaa! Olimme jo aamulla Tukholmassa, mutta Saksa poltteli jo kovin, joten päätimme tyytyä kuuntelemaan ne tärkeimmät sanat radiosta Köpiksen tienoilla (millainen morsiamen puku on ja muuta hömppää, kuten "jaa") Tämä kuva siis vielä ihanasta keskiaikaiskylästämme!

Olen niin tyytyväinen siihen, ettei mikään liike mennyt nollille, vaikka tekniikkaa saa ja pitää vielä hioa ennen seuraavia koitoksia. Vire pysyi kuitenkin yllättävän hyvänä ohjaajan pienoisesta jännityksestä huolimatta ;) Lisäksi tekemisestä näkyi, että Heili olisi tarvinnut liikkeiden välillä vahvistusta (palkkausta) tekemisilleen, nyt kun se hieman ihmetteli, et vaikka yrittää kovasti, niin ei tulekaan palkkaa...

Orivesi 11.6.2010 Tuomari: Marja Ala-Nikkola ALO1 169p. sij. 3/8 Australiankarjakoirien rotumestari 2.

Luoksepäästävyys 10
Paikkamakuu 6 (lisäkäskyä maisemantutkijalle... sekä levottomuutta, mut pysyi)
Seuraaminen kytkettynä 8
Seuraaminen taluttimetta 7,5
Maahanmeno 9
Luoksetulo 9
Seisominen 10
Hyppy 10
Kokonaisvaikutus 10

**

Sunnuntaina oli vuorossa australiankarjakoirien erikoisnäyttely, jossa tuomarina toimi aussituomari Alice Covin. Heilin äippä, ihana super-Hanna oli Roppi! Heilillekin tuli kehästä odottamatonta menestystä, kun tuomari nosti sen täpötäydestä pn-kehästä PN4!! Lisäksi kaupanpäälliseksi vara-serti sekä Paras juniorinarttu -pysti :)

Näyttelyarvostelu löytyy täältä.

Meillä oli oikein mukava viikonloppu siis :)

• Heilin treenit
• Porin näytelmät
• remppakuulumisia

TREENIT

Mä taisin tehdä sen, eli ilmoittaa Heilin meidän ekaan tokokokeeseen, huisia!

Paikkamakuuta ollaan nyt viime viikkoina vahvistettu. Tai siis lähdetty melkeen nollasta, sillä mä tajusin, ettei mun koira pysynytkään paikallaan. Toisin sanoen, sitä ei oltu varmaan ikinä pidetty kahta minuuttia paikoillaan maassa (*nolostushymiö*) Meillä kun noi treenit yleensä on keskittyny aina vaan vireen ylläpitämiseen ja siksi ollaan paljon tehty leikitystä jne. Mistä tulikin nyt mieleeni, näin sivujuonteena, että TVA Porin saalisleikkikurssi viime viikonloppuna oli meille hyvin antoisa ja sieltä saikin paljon hyviä vinkkejä esimerkiksi siihen saalislelun palautukseen liittyen :D Meillähän koira siis on aina palkkaantunut erinomaisesti, mutta sit hieman hallinnan puutetta ja koira lähtee viilettää sen Rrrrakkaan Wubban kanssa ympäri maita ja mantuja... Jospa sekin siitä sitten. Joskus. :)

Tässä pari leikkikuvaa Jokke-veljeni kanssa. Hauska parivaljakko :D

Tokotreeneissä ongelmia tuottavat toistaiseksi MYÖS seuraamisen oikealle kääntyminen ja hieman liikkeestä seisominen. Nääkin on semmosia häiriön puutteesta johtuvia juttua. Jos on häiriötä, eikä voi palkata (koetreeni) -> vire tippuu -> huomio tippuu. Ratkaisu olis siis palkata häiriössä. Siispä näin.

PORIN RYHMÄNÄYTTELY 1 & 5 (8.-9.5.2010)

Heili oli jälleen Erittäin Hyvä mut ei täydellinen.... Mutta esiintyi kyllä oikein hyvin, mistä olen tyytyväinen :) Jatketaan, sano mummo lumessa.

Kuvan (c) Niina Kälvinmäki

Noriko oli myöskin ilmoitettu näin lähinäyttelyymme äitienpäiväksi. Kannatti tulla! Noriko kahden vuoden näyttelytauon jälkeen Val ERI PN1 VSP! Onhan se ihan kaunis edelleen <3

Kuvan (c) Markku Poskiparta

REMPPA

Sit vielä hieman remppakuulumisia. Meillähän on siis ikuinen remppa. Keittiö valmistui tuossa jouluna, muttei siitäkään ole taidettu julkaista kuvia...? Seuraavana urakkana oli tossa "remppaloman" jälkeen sitten makkari, jonka kimpussa siinä toukokuu hurahtikin. Siinä välissä kerettiin vaihtamaan saunaan lasinen ovi, sekä nyt viimeisimpänä räjäyttämään alakerran vessa. Onneksi meillä siis on kaksikerroksinen asunto, niin on vessa yläkerrassakin... Jee. Alakerran vessaan tulossa siis kovalla vauhdilla uusi allaskaappi+allasyhdistelmä, joka ON todellakin mun (meidän) makuun! :D

Kevätterkuin Kolmen Kopla

Noriko, Puppe ja Heili :)

Haussa Heilillä on nyt joku motivaatio-ongelma. Ukot on ihan jees, muttei mitään supereita. Täytyy koittaa parantaa palkkaa, kun ei kai kukaan huonolla palkalla töitä tee :] En ois uskonu, et se saa tommosen vireongelman hakuun kehitettyä, mut katotaan, jos se saadaan korjattua.

Mätsärissä oltiin myös saamassa sitä kehäkokemusta. Pikkusen Heili oli siinäkin sitä mieltä, ettei tuomarin tarttis lääppiä takapäätä. Hampaat se näyttää aina hyvin. Tuloksena kuitenkin isojen aikuisten koirien PUN/3. (Heili ois sijottunu mieluummin sinisiin, kun sieltä ois saanu tyhmän ruusukkeen sijasta pallon...)

Mitäs muuta meille taas? Tottista/Tokoa tarvis aina vaan treenata, et sais tokon alokkaan joskus reilaan.

Muuten elellään täällä taas tavallisen kiirusta arkea, makkariremppaa taas ja sillee. Mukavaa, että kesä on täällä jo (melkein)!

Kohta Heili täyttääkin jo vuoden! Ompa aika mennyt nopeasti...

Mitäs me. Nyt ollaan pikkusen tehty sitä hakua, vaikka tuntuu, et meillä on nyt pattitilanne ton ilmavainun ottamisen kanssa. Meidän harkkaryhmä ei oo treenannu nyt ollenkaan tässä hangessa, ja ollaakin otettu ihan itteksemme ihan vaan muutamaa hajua/kerta. Hanget selvästi verottaa työskentelyä, ja kun otin tolla syksyllä sitä jälkee, niin se jäljestys ois niin kivaa Heilin mielestä haullakin... Siksi ollaankin yritetty vahvistaa nyt tota ilmavainua. Ilmaisua (rullaa) Heili tuo, kun ukko antaa irtorullan käteen ja lähettää, ja siihen mä oonkin ihan tyytyväinen. Ilmaisua ja etsintää ollaan siis tehty vielä täysin erotettuina, enkä meinaa niitä yhdistääkään kun vasta myöhemmin. Kerkeehän sitä :D

Tottiksen puolella ollaan mun milestä menty tasasesti eteenpäin tän talven aikana. Kestoa on tullu jo ihan ok ja liikkeet alkaa kasaantua pikkuhiljaa.

Kyll' tää tästä, eniten ootetaan, et sulas jo lumet :) Vaikka toisaalta lumessa onkin Heilin mielestä niin kiva juosta!

Satakunnan Kansan uutisissa oli huhuiluja, et kuka ois nähny sen joessa hämystelevän saukon, josta aina aamuisin on näkyvissä pikkuisia jalanjälkiä yhdeltä sulalta toiselle. No, tulkoot katsomaan Porkan Messualueelle, täällä se saukko pomppii hangessa aina iltaisin ;)))

Sitten treenikuulumisia. Mietin just tossa mm. eilisten "yksityisopetus-treenien" jälkeen, et pitäsköhän meidän välillä vähän ottaa tosissamme toi treenailu. Nyt alkoi tuntua, et jankataan sitä samaa perussoopaa paikallamme, eikä ikinä edetä mihinkään... En siis tarkota, et viel kisaamaan, ei todellakaan, mut nyt vaan tuntus siltä, et pitäs pikkuhiljaa alkaa vaatia tolta Hulivililtä. Se taitaakin oikeesti jo osata jotain, mamma vaan pistäs sen leikkimään leikkikehäänsä... Hmm, mammamaisuutta (lue:kukkahattuilua) ilmassa?!

Osaahan se hieno koira jo kaikenlaista. Nyt vaan vähän haastetta kehiin. Oikeestaan tarkkuutta tekniikkaan me tarvittas. Aina ei voi vaan juosta läpi.  Hakuilee ei sit päästäkää kuulemma ennenku lumet sulaa. Pientä treeniä ollaan otettu omalla poppoolla, vähän pohjustusta. Mut nyt ku miettii, ni voishan hakuaki pohjustaa vaikka kuinka paljon sisätiloissakin. Rullaa täystys opettaa ainakin. No noudon alkeethan pätee tietty siihenkin.

Kaikkee kivaakin on taas tulossa, kesän reissut on jo varattu ja sitä rataa. :) Ainiin, ja kohta on maaliskuun Tampereen näytelmätkin! Katsotaas mite' neidi' käy!

Heilistä näyttää olevan täällä blogissa kuvia jostain heinäkuulta (?), kun se oli 6,5 kk! Heili täytti just 10 kk ja on jo iso tyttö. Huomaa, että se on kasvanut myös henkisesti. Nykyään sillä on kanttia tehdä myös itsenäisiä päätöksiä, eikä aina tarvi kuunnella mammaa... Ja sekös "mammaa" joskus harmittaa! Mamma sanoo vaan, että hallintaan täytys taas vähän kiinnittää huomiota. Joskus on vaan pokkaa perseillä...

Mutta, ei meidän treenailu ihan höpöhöpöä ole, kyllä meillä jo jotain pientä osataankin. Jos tässä vaikka kirjoittelis ylös vähän nykyisen treenitilanteen saldoa:

Nykyään treenataan tottispuolella pk-porukassa. Oikeestaan samalla porukalla tehdään myös hakua mettässä. Tottiksessa "päätavoitteemme" eli leikkiminen sujuu oikein mallikkaasti! Heili leikkii kuin hullu, joskus liiankin hulluna. Wubba on kaikkein rakkain :) Wubban palautuksessa vaan esiintyy toisinaan ongelmia, kun sillähän voi leikkiä myös ittekseen, mihin sitä ohjaajaa tarvii (sanoo Heili). Mutta sitten kun se lelu palautuu, niin taistelu sujuukin, samoin irrotus - oikein mallikkaasti. Vaikka Heili taistelee ihan kympillä, osaa se kyllä katsoa, että ohjaajan sormet ovat tallella, vielä leikin jälkeenkin :D

Seuraaminen on vielä aika alkutekijöissä, mutta mielestäni hyvällä alulla. "Liimajalkaa" (naurettava termi, mutta kuvaa hyvin pyöritystä) ollaan otettu ja Heili pysyy ihan hyvin kiinni jalassa. Seuraamisen paikkaa ollaan yritetty just tolla "pyörityksellä" eli askelsiirroksilla saada kohdilleen, mutta se on vielä vähän edessä (ja vinossa!) Plääh. Jaksaisi vaan ottaa iisisti sitä, niin kyllä se siitä suoristuis. Ja lelua ei nyt oikein voi seuruun palkkana käyttää, kun ei vielä oo se paikka ihan tarpeeks kohillaan. Joten siis lyhyesti, Heili seuraa ihan innokkaasti, mut haahuilee ja seilaa vielä liikaa. Vasemmalle käännös hakusessa.

Maahanmeno on nopea ja ok. Seisomisen pysäytys on mulle ohjaajana keikkein vaikein, kun Heili on niin nopea. Kyll' tää tästä kai. Onneks meillä molemmilla on yleensä hyvä mieli ku lopetetaan treenaaminen. ;) Vähän hallintaa lisää ja samalla tulis kai sitten se malttaminenkin, eikö?

Mettätreenipuolella haku aloiteltiin vasta tossa nyt vuodenvaihteessa. Jälkeä ku ajettii tossa syksyllä, ni Heili ajatteli mettässä, et kai sen ukon voi jäljittääki?! No, sit otettii muutama hajuhaku, ihan vaan niin, ettei sitä nenää tartte laittaa heti sinne maahan, ja näitä nyt sais varmaan jatkaa :) Vaikuttaa lupaavalta! Ja mielenkiintoiselta näin uuden ohjaajan näkökulmasta. Ainoo vaan, et noi pk-lajit näyttäs olevan aikamoista välineurheilua :D Nyt on jo hankittuna radiopuhelimet, makuualusta, pk-liivit koiralle ja ohjaajalle, evästaukotuoli, liina koiralle ja mitäs kaikkee muuta...

Mut ei se mitään, kaikkemme annamme, ihan sen takii vaa, et meillä on kivaa :)